Psykiatriseen hoitoon liittyy vieläkin useita myyttejä. Christinas Clinicin yksilöllisen lääketieteen keskuksen psykiatri dr, Innar Tõru selittää, että onneksi ovat väärinkäsitykset sitä mukaa kun yhteiskunnassa on lisääntynyt tietoisuus erilaisten psyykkisten häiriöiden luonteesta, laajuudesta ja esiintyvyydestä, alkaneet pikkuhiljaa murentumaan.

Minulla on kai riippuvuus, pitäisikö minun mennä psykiatrin puheille?

Maailmassa lienee vähän sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole vähemmässä tai suuremmassa määrin riippuvaisia edes jostakin, olipa kyseessä sitten jokin aine/lääke, eläin, ihminen tai tegevus. Mutta monissa tapauksissa riippuvuus saavuttaa patologiset mitat. On hyvä pitää mielessä, että sanan “riippuvuus” merkitys arkipuheessa ja kliinisessä lääketieteessä eroaa jonkin verran.

Esimerkiksi voimme kuulla jonkun sanovan: „Olen suklaariippuvainen“, mutta itse asiassa hän tarkoittaa sitä, että yksinkertaisesti rakastaa hullun lailla suklaata ja kenties nauttii sitä hieman enemmän kuin on tarpeen. Mutta kun katsomme tautiluokituksen mukaisia riippuvuuden ominaispiirteitä (voimakas halu käyttää ainetta, toleranssin kehittyminen, käytön lopettamisesta koituvat vieroitusoireet, muiden toimien ja harrastusten siirtyminen taka-alalle jne.), näemme, että kliiniseltä kannalta hän ei ole riippuvainen.

Myös riippuvuuteen viittaavien merkkien ilmaantuessa olisi ehdottomasti selvitettävä, onko riippuvuuskäyttäytyminen ongelma itsessään tai ilmenee jonkun muun häiriön yhteydessä. Esimerkiksi, johtuuko alkoholin liikakäyttäjän alkoholinkäyttö pääasiassa hänen alkoholiriippuvuudesta tai kärsiikö hän rasittavasta ahdistuneisuudesta ja/tai masennuksesta, joita hän yrittää lievittää alkoholin avulla. Ensimmältä riippumattomuudelta vaikuttava ongelma saattaa olla jonkun muun probleemin ilmentymä. Tietenkin on aina otettava huomioon sekin mahdollisuus, että samalla henkilöllä voi olla samanaikaisesti useita hoitoa vaativia häiriöitä – riippuvuus ja masennus, riippuvuus ja skitsofrenia, jne..

Onko naisten ja miesten ongelmien esiintymistiheydessä huomattavia eroavaisuuksia?

Epidemiologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että jotkut häiriöt – esimerkiksi ahdistuneisuushäiriöt ja masennus – ovat yleisempiä naisilla kuin miehillä. Selvää vastausta siihen, miksi näin on, ei tällä hetkellä ole.

Tiedetään, että psykiatri tarjoaa lääkehoitoa, mutta käsittääkö psykiatrin vastaanotto myös potilaan kuuntelemisen ja neuvonnan? Määrääkö psykiatri aina heti masennuslääkkeet?

Psykiatrisessa hoidossa on lääkkeillä kylläkin merkittävä, mutta muttei varmasti ainoa rooli. Onnistuneen hoidon edellytyksenä on selvä kuva potilaasta ja hänen voimavaroista, mikä tarkoittaa sitä, että psykiatrin on kuulusteltava potilasta ja kuunneltava huolellisesti, mitä hän kertoo itsestään. Psykiatri arvioi aina aluksi potilaan tilaa (mikä potilasta vaivaa, onko, ja jos, niin mikä mielenterveyden häiriö hänellä on), hänen elämäntilannetta yms. ja vasta sitten, kaiken edellä esitetyn valossa, psykiatri ja potilas päättävät yhdessä siitä, mikä voisi auttaa potilasta parhaiten. Toisinaan auttavat muutokset elämänjärjestyksessä, toisinaan tietyt psykoterapeuttiset keinot, toisinaan systemaattisempi psykoterapia, toisinaan lääke, ja usein edellä mainittujen erilaiset ​​yhdistelmät.

Jos psykiatri on asianmukaisesti koulutettu, hän voi joskus harjoittaa psykoterapiaa myös itse. Kuitenkin, yleensä toimivat psykologit ja psykiatrit tiiviissä yhteistyössä, ja tämä tarjoaa hyvän tilaisuuden eri hoitokeinojen yhdistämiseen ammattimaisesti.

Mitkä masennuslääkkeet ovat ja miten ne auttavat?

Masennuslääkkeet on lääkeaineryhmä, joka on saanut nimensä siitä, että alun perin niitä käytettiin pääasiallisesti masennuksen hoidossa – ne olivat masennuksenvastaiset valmisteet.

Käytännössä valtaosaa lääkkeistä käytetään huomattavasti useimmissa tarkoituksissa kuin nimi viittaa. Näin ollen voi ns. masennuslääkkeitä käyttää paitsi masennuksen hoidon myös esimerkiksi ahdistushäiriöiden, syömishäiriöiden ja kun lääke on valittu oikein, jopa unihäiriöiden hoidossa. Sama pätee psykoosilääkkeisiin eli antipsykootteihin. Täytyy sanoa, että nykyiset lääkeryhmien nimet ovat jo hieman vanhentuneet.

Myös varsinaiseen masennuslääkeryhmään kuuluu melko erilaisia lääkkeitä. Suurin osa nykyisin käytettävistä masennuslääkkeistä perustuu ns. monoamiinien teoriaan, jonka mukaan depressiivisen tilan aiheuttavat usein aivojen monoamiinitasojen muutokset tai monoamiinien aineenvaihduntahäiriöt. Monoamiinit, joihin masennuksen syntyä lähinnä liitetään, ovat noradrenaliini, seorotoniini ja dopamiini. Useimpien masennuslääkkeiden avulla yritetäänkin normalisoida aivojen monoamiinien aineenvaihduntaa ja tasoa.

Oletetaan, että eri monoamiinit vaikuttavat masennuksen oireisiin hieman eri tavoin. Esimerkiksi noradrenerginen vaikutus yhdistetään ensisijaisesti energiatasoon, tarkkaavaisuuteen ja kiinnostuneisuuteen, serotoniinipitoisuuden muutokset ahdistuneisuuteen sekä pakkoajatuksiin, ja dopaminerginen vaikutus etupäässä tarkkaavaisuuteen, motivaatioon ja tyytyväisyyteen.

On kuitenkin syytä huomauttaa, että eri välittäjäainejärjestelmät ovat läheisessä vuorovaikutuksessa keskenään, joten vaikuttamalla yhteen, saamme useimmiten aikaan muutoksen myös muissa, eli lopulta varmistavat kaikki antidepressiivisen vaikutuksen.

Lisäksi on tärkeää huomioida, että valitettavasti ei tehoa yksikään lääke sataprosenttisesti. Kussakin yksittäistapauksessa vaikuttavat lääkkeen tehokkuuteen useat tekijät, kuten geneettiset tekijät, sukupuoli, mahdolliset sairaudet, muut käytettävät lääkkeet, lääkeannos ym.

Näin ollen, hoito on aina hyvin yksilöllistä – ikään kuin räätälöinti!

Kuinka nopeasti masennuslääkkeet alkavat vaikuttaa?

Tutkimukset ovat osoittaneet, että jo ensimmäisen masennuspillerin oton jälkeen tapahtuvat pikkuiset, mikroskooppiset muutokset siinä, kuinka positiivisia tai negatiivisia ovat ihmisen ajatukset. Kuitenkin siihen, jotta depressio alkaa väistyä, kuluu useimmissa tapauksissa ainakin muutama viikko, usein se kestää jopa pidempään.